We are all apprentices in a craft where no one ever becomes a master

Kohta olen harrastanut tanssia yhtäjaksoisesti vuoden. Periaatteessa melko pitkän ajan, käytännössä kuitenkin vähän, kun miettii, että tanssissa(kin) kehittyy koko ajan. Tanssissa ja laulamisessa kukaan ei voi sanoa "nyt olen/olet valmis", vaan työ jatkuu koko elämän ajan, niin kauan kuin asioiden parissa puurtaa. Mikäs sen parempaa; itse haluaisin hioa itsestäni timantin (tosin eihän sitä itse voi tehdä, vaan opettajien avulla) mutta saapa nähdä, mitä tästä tulee. Tanssissa tyydyn vähempään, se on "pelkkä" harrastus mutta laulamisesta kaipaisin enemmän. Ei minusta mitään oopperalaulajaa tule - God forbid! - mutta... haluaisin jotain enemmän. No, en voi muuta kuin jatkaa laulamisen tiellä ja katsoa, mitä vastaan tulee.

Päädyinpähän taas kirjoittelemaan jotain sekavaa; tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa siitä, kuinka huomaan nykyään usein musiikkia kuunnellessani ajattelevani, että tämän kappaleen tahtiin olisi aivan mahtavaa tanssia. Tämänhetkinen rakkauteni kohdistuu Bachin sellosarjoihin - voi sitä autuuden määrää, kun näitä saa kuunnella (Bach taitaa kyllä muutenkin olla lempisäveltäjäni...).

Tässä videossa Yo-Yo Ma soittaa sellosarjan nro 1, mutta mielestäni Jacqueline du Prén versio on parempi. Sitä en valitettavasti löytänyt Youtubesta, mutta jos saat mahdollisuuden, niin kuuntele! Tällaisen musiikin tahtiin olisi taivaallista tanssia nykytanssia.. pitäisiköhän ensi viikolla vinkata opettajalle? No, ehkä en lähde puuttumaan hänen opetussuunnitelmiinsa.

Hauskaa muuten, että olen periaatteessa saanut poikaystäväni suostuteltua kokeilemaan nykytanssia! Lupasin tosin, että voin tulla samalla tunnille hänen kanssaan, niin kokemus ei ole niin "järkyttävä". Toivottavasti tämä toteutuu, edes sen kerran - mielestäni kaikille tekisi hyvää kokeilla edes jonkinlaista tanssia. Onko kukaan muu saanut ystäväänsä/tuttavaansa/puolisoaan/lastaan innostumaan tanssista?

There is no friend as loyal as a book

Hiljaisuutta on pitänyt, niin blogin kuin tanssinkin puolella - vähän kauhistuttaa, muttei liikaa. Tanssin ja blogaamisen sijaan olen keskittynyt aurinkoisiin päiviin, mustikoiden poimimiseen, kavereiden tapailuun ja yleiseen olemiseen. Joskus pelkkä oleminen on hyvästä. Tuntuu, että liian monella ihmisellä on pakonomainen tarve tehdä koko ajan jotain, suorittaa lähestulkoon mitä tahansa. Eipä niin, ettenkö itsekin tekisi sitä - haluaisin käyttää kaiken liikenevän ajan jonkin hyödyllisen tekemiseen, oli se sitten lukemista, tanssia, tiskausta tai muuta hyödylliseksi katsomaani asiaa (no sen tiskaamisen koen kyllä välttämättömänä pahana...).

Kuva täältä

Tanssin ja laulamisen ohella lukeminen on yksi rakkaimpia harrastuksiani. Kuuluin yläasteella ja lukiossa hiljaisempaan kaveriporukkaan, joka opiskeli ahkerasti ja oli muutenkin  vähän.. no, en nyt sanoisi, että hikareita tai nörttejä mutta sangen kunnollisia oppilaita kuitenkin. Koulun ulkopuolella vietin kuitenkin aikani enimmäkseen yksin ja luinkin tuolloin valtavasti kirjoja, enimmäkseen elämäkertoja. Elämäkerrat ovat edelleenkin suosikkejani. Tuntuu, että minulla on valtava himo saada tietää eri asioista mahdollisimman paljon; haluaisin esimerkiksi opetella vaikka kuinka montaa eri kieltä mutta en osaa tarkalleen selittää miksi.

Kuva täältä

Naureskelemme välillä erään kaverini kanssa, että meistä tulisi loistavia hienostorouvia - jos mies toisi rahaa taloon, voisimme me keskittyä lukemiseen, tanssiin, matkusteluun, hyväntekeväisyyteen yms. No jaa, vitsit sikseen - olemme molemmat sangen tyytyväisiä tähänkin elämäntilanteeseen.

Ensi viikolla alkaa HTO:n syyslukukausi - can't wait!

It is good to have an end to journey toward; but it is the journey that matters, in the end

Ah! Inspiraation puute! Jostain syystä ei yhtään tekisi mieli mennä balettiin - sen siitä saa, kun on tai joutuu olemaan poissa useampia kertoja peräkkäin. Tiedän, että voisin mennä tunnille aivan mainiosti, sarjat jatkuvat vielä tämän viikon melko samoina, ehkä pienin lisäyksin. Mutta kun ei huvita niin ei huvita. Suunnittelin lähteväni vaikka pyöräilemään, niin tulisi harrastettua edes jotain liikuntaa.

Tuntuu hieman lannistavalta olla vasta alkeistasolla, mutta en kyllä koskaan pääse sieltä pois,  jos en käy tunneilla säännöllisesti.  Toisaalta olo on taas melkeinpä iloisen ylpeä - olen selvinnyt alkeet 1 -kurssista; voin edetä ylemmille tasoille! Pieni etappi saavutettu, perhaps?

Edit-voitto! Jäin lueskelemaan balettiblogeja nettiin hetkeksi ja sainkin onneksi inspiraatiopuuskan ja menin tunnille. Oi auvoa! Sain myös opettajalta kehun relevéstäni, kun sain puskettua kunnolla kantapäitä eteenpäin ja tasapaino pysyi näin ollen hyvänä.

Kuva Gene Schiavone, Diana Vishneva & Igor Kolb

Courage is grace under pressure

Helsingin Tanssiopiston uudet nettisivut on avattu - samalla julkaistiin myös alustava syksyn lukujärjestys. Ilmoittauduin aamulla tunneille - tiedossa 2 x viikossa balettia ja 1 x nykäriä. Olisin varmaan ottanut nykäriä toisenkin tunnin ja ehkä supistanut baletista, mutta näillä näkymin nykäritunnit ei vaan sovi aikatauluun. : / Harmi sinänsä.

Syksystä on tulossa muutoinkin mielenkiintoinen, päätin lopettaa työnteon ja mennä opiskelemaan. Paitsi että jotain osa-aikaista työtä kyllä pitää tehdä, sillä opintotuki... huh. Ehkä uhraan ruokarahaani tanssiin? No, aika näyttää.

Kahden viikon nöyryyttävän balettitauon jälkeen pääsin vihdoin tunnille tänä maanantaina - opettajana oli aivan mahtava NK; iski minuun ainakin ihan täysillä. Oli ihanaa huomata, kuinka opettaja voikin olla noin fiiliksissä jostain ihan yksinkertaisistakin asioista, todella innoittava. Olisin eilen ja tänään mennyt tunnille, mutta eilen töissä iski järkyttävä migreenikohtaus, jonka vuoksi makasin sängyssä noin 12 tuntia. Tänään päätin pitää lepopäivän, vaikka ehkä kunto olisikin jo riittänyt balettiin. Näillä näkymin kesästä jää todella paljon korvattavaa syksylle.

Tamara Karsavina, kuva the Ballerina Gallery

Vanhan ajan ballerinakuvat - niissä on sitä jotakin! Tykkään hirveästi lukea 1900-luvun vaihteen (baletti)tanssijoista, takana on Lydia Lopokovan elämäkerta ja pari päivää sitten aloin lukea Nijinskyn elämäkertaa (aloitin myös Margot Fonteyninkin elämäkertaa, mutta se jäi pahasti kesken, kun intouduin lukemaan muuta).  Isadora Duncanin muistelmat oli myös mielenkiintoinen.

All things truly wicked start from innocence

Kahden viikon balettitauko - auts. Syytän omaa laiskuuttani, mutta myös sitä, että halusin käydä ihanan nykäriopettajan tunneilla. Tänään nykäritunnit yhdistyvät jazz-tuntiin, saapa nähdä, mitä siitäkin tulee. Toivottavasti opettaja ei vetäisi tunteja liian jazz-painotteisena, en jostain syystä innostu jazzista ollenkaan. Ei tietty pitäisi olla niin epäluuloinen - ehkä koenkin jonkinlaisen ihmevalaistumisen tänään ja innostun jazzista?

Ulkonäköasiaa. Koen usein tanssitunneilla, että tanssiessani jotain tiettyä tanssilajia, pitäisi minun myös näyttää tietynlaiselta. Baletissa se tarkoittaa "tietysti" sitä, että hiukset ovat siististi - mieluiten nutturalla - poissa kasvoilta ja varusteet luonnollisesti ehjiä ja siistejä... mutta itse asiassa koen myös jonkinlaisia syvempiä ulkonäköpaineita . Tiedän, etten voi keholleni ja sen muodoille mitään, mutta silti koen alemmuudentunnetta verratessani itseäni esimerkiksi siihen vieressä seisovaan, pitkään hoikkaan tyttöön, jonka päässä hiuskaan ei värähdä missään tilanteessa. Itse kun olen yleensä juuri se tyttö, joka on ihan punainen jo ensimmäisen plién jälkeen ja tanssiasutkin ovat ties mistä kaapin perältä nykäistyjä riepuja.

Balettitunnista nykärituntiin - sielläkin koen, että minun pitäisi olla toisenlainen... Hmmm.. nykytanssiin "onneksi" liittyy tietynasteinen rähjäisyys ja rentous, mutta silti en ole varmaan vielä kertaakaan tuntenut itseäni täysin rennoksi peilikuvani kanssa. En ole ylipainoinen, en anorektinen - pelkästään normaali nainen, joka on vasta nyt löytänyt liikkumisen ilon. Ehkä, jos olisin lapsesta asti harrastanut säännöllistä liikuntaa, voisin näyttää siltä, miltä haluaisin.

Onneksi en ota näitä asioita turhan vakavasti. Yritän keskittyä tekemiseen, en turhan paljoa siihen, miltä fyysisesti näytän.

Asiasta toiseen - Tero Saarinen Companyn uusimman teoksen, Blossom & Decay:n (working title) liput on muuten nyt myynnissä! Oman lippuni saan huomenna.

You're beautiful, like a May fly

Chloe gets air with New York City Ballet | Behind Ballet

 

 

Behind Ballet -blogista löytyi kaunis tanssivideo, ylhäällä linkki siihen. Olen nähtävästi sen verran kämmi, etten osaa lisätä videota tähän blogiin suoraan. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että video on Vimeo-palvelussa, eikä esim. Youtubessa.

The man who has begun to live more seriously within begins to live more simply without

Olen kahden tulen välissä - en tiedä, kumpi on mieluisampaa, nykytanssi vai baletti. Ensimmäiset tanssikokemukseni olivat balettia, nykytanssin aloitin oikeastaan vasta tänä keväänä mutta se olikin sitten rakkautta ensi silmäyksellä.

Maya Plisetskaya, kuva The Ballerina Gallerysta

Baletissa rakastan kauniita liikkeitä, sulavia linjoja  (vaikka omat liikkeet ovat kyllä kaukana sulavista), tiettyä eleganssia ja melkeinpä pakoa todellisuudesta. Nykärissä taas rakastan sen raadollisuutta, painovoiman käyttöä - kaikista ihaninta tähän mennessä on ollut nuohota ja vääntelehtiä lattialla, antaa musiikin viedä. On mahtavaa kun voi käyttää omaa kehoaan vastuksena, etsiä eroja raskaan ja kevyen välillä. Baletti on ainakin näin alkuun vain toistoa toiston perään, ja niinhän sen kuuluukin olla. Nykärissä pidän siitä, että pääsen "kunnolla" tanssimaan. Tuntuu, että saan ja ehkä jopa osaankin tehdä jotain.

Martha Graham, kuva täältä

En haluaisi valita kahden rakkaan välillä, mutta suuntaan katsetta jo ensi syksyyn ja uusiin tanssitunteihin. Tähän mennessä olen käynyt kaksi kertaa viikossa baletissa ja yleensä vain kerran nykärissä; joskus poikkeuksellisesti kaksi kertaa siinäkin. Miten käy ensi syksynä? Haluaisin jatkaa balettia vähintään kahdesti viikossa, toki enempikin olisi hyvä - nälkä kasvaa syödessä. Toisaalta taas haluaisin antautua nykytanssille ja ottaa sitä kaksi kertaa viikossa. No, neljä kertaa viikossa ei välttämättä kuulosta pahalta, mutta kun pitäisi muutamaa muutakin asiaa ehtiä harrastaa, hoitaa kissaa ja parisuhdetta niin... Oijoi. No, ehkä yritän olla ajattelematta asiaa mahdollisimman pitkään ja nauttia nyt ensin kesästä.

Never confuse movement with action

Eilen oli viikon toinen balettitunti. Vauhti on tunneilla tasaisen reipas; mitään liikettä ei jäädä turhaan toistelemaan, opettaja saattaa nopsaan antaa muutaman huomautuksen jostain tietystä asiasta, mutta sitten jatketaan.  Pitäisi siis aina muistaa kaikki ohjeet ja painaa mieleen. Itse sain maanantaina noottia siitä, että pitäisi hypyissä muistaa laskea koko jalka maahan - nähtävästi jäin aina alastulossa jäpittämään puolivarpaille. Yritin huomioida asian eilen. Ehkä se sujuikin jo paremmin?

Erityisen ärsyttävää on se, kuinka hankalaa on muistaa opettajan näyttämät sarjat. Alkeet 1 -tunneilla opettajien (kävin siis kahden, välillä kolmen eri opettajan tunneilla) sarjat olivat melko lyhyitä, mikä oli tietty ihan miellyttävää, sillä sarjat saattoi kohtalaisen helposti muistaa. Uuden opettajan sarjat ovat ainakin omaan päähäni pitkiä ja ellei lähelläni ole jotain kokeneempaa oppilasta, saatan olla tunnilla aivan hunningolla. Vinkkejä, kuinka sarjat saisi opeteltua paremmin? Vai onko tämäkin kenties sellainen taito, joka vain kertyy ajan myötä? Tietty toistan liikkeet, kun opettaja niitä näyttää, ja jotain tuonne pääkoppaan jääkin, mutta paljon unohtuu samantien.

Olen alkanut turhatua tunnilla, kun tuntuu, että oma tekniikka on ihan hakusessa eikä sarjoissakaan pysy mukana. Phuuuh... Onneksi kesällä opettajat vaihtuvat aina parin viikon välein - ehkä jonkun opettajan mukana pysyn vähän paremmin. Toisaalta tämä vaihtelu on myös turhauttavaa, sillä sarjat jäävät - ainakin omalta osaltani - vajaiksi, koska en saa toistaa niitä tarpeeksi monta kertaa. Turhautumisen ohessa olen havainnut myös kunnianhimoa; tahdon lisää, lisää ja lisää! Tahdon oppia lisää ja paremmin ja tarkan opettajan ohjauksessa. Miten olisi yksityistunnit baletissa? ;)

Kuva Gene Schiavone

A man can be destroyed but not defeated

Miten tuntuukin siltä, että baletti on aika hyvin esillä eri medioissa tällä hetkellä? Ehkä se johtuu Black Swan -elokuvasta...

Kaikki televisiovastaanottimen omaavat huomio! YLE Teema esittää tänään elokuvan Margot Fonteynistä: Margot Fonteyn, ballerinan unelma . Harmi, ettei sitä telkkaria omasta taloudesta löydy. Luen muuten itse tällä hetkellä Fonteynin elämäkertaa, taitaapa olla tuo elokuva tehty tuon saman kirjan pohjalta.

Kuva täältä

Myös TV1:ltä näyttäisi tulevan tänään mielenkiintoista ohjelmaa: Ulkolinja: Myytävänä maa.

Maailman talouden heilahtelu on tehnyt viljelysmaasta himoitun sijoituskohteen. Maailmanlaajuisella maanomistuspelillä on kuitenkin arvaamattomat seuraukset, se uhkaa mm. kehitysmaiden perinteistä pienviljelyä.

All good books have one thing in common - they are truer than if they had really happened

Blogini nimi on ehtaa Hemingwaytä – ikävä kyllä blogini ei ole. Kirjoista tosin pidän ja paljonkin, mutta herra Hemingwayn tekstejä en ole kertaakaan vielä ennättänyt lukaista. Ellei Hiiriä ja ihmisiä ollut hänen kirjansa… (check, ei ollut).

Kesälukukausi alkoi eilen Helsingin Tanssiopistolla ja oma opetukseni koostui baletin alkeet 2 –tunnista. Ei mennyt kauaakaan, kun huomasin, että muut oppilaat taitavatkin olla minua hieman edistyneempiä ja tämän opettajakin noteerasi. Suurin osa oppilaista oli käynyt jo viime lukukauden alkeet 2 –tunnilla, eli hetkinen – eikö heidän kuuluisi mennä jatko 1 –tunnille? Periaatteessa kyllä, käytännössä ei. Kyllähän heitä ymmärtää. Onneksi tunnilla oli muutama tuttu kasvo omalta alkeet 1 –tunnilta. Enpähän ollut ainoa, joka oli tunnilla enemmän tai vähemmän pihalla.

Opettaja oli minulle uusi, en ollut koskaan käynyt hänen tunneillaan. Ero oli kyllä huomattavan suuri "omiin" opettajiini verratuna. Nämä opettajat ovat aivan ihania ja pidän kovasti heidän tunneistaan; niillä baletti tuntuu yksinkertaisemmalta ja hauskalta. Nyt kun pääsin vertailemaan opetustapoja, niin taidan kuitenkin kallistua perinteisempään baletin opetukseen - alan kaivata tiukempaa kuria ja tarkempaa opettajaa. En ole erityisen kurinalainen ihminen, mutta baletti on haastava laji, ja haluaisin ehkä enemmän haastetta omilta tunneiltani. Saapa nähdä, miten ensi syksynä käy, vaihdanko aikaisemmat opettajani toisiin vai jatkanko heidän kanssaan. Kesällä on ainakin hyvä mahdollisuus testata eri opettajia.

Kesän tanssisuunnitelma pitää sisällään kaksi kertaa viikossa balettia ja kerran viikossa nykytanssia. Melkein otin nykytanssiakin kaksi kertaa viikossa, mutta kun katselee ikkunasta ulos tuota kesäistä taivasta, ymmärtää, että ehkä haluan viettää aikaani myös ulkona.

Kuva täältä



Itse olen tosiaan baletin osalta vielä valovuosien päässä kärkitossuista, mutta eipä minulla mikään kauhea hinku niihin edes ole.

Ainiin - unohdin täysin! Ilmoittauduin myös kahden päivän mustalaistanssin tiiviskurssille! Mikäköhän siinä tanssissa niin mahtaa kiehtoa... olin vuosikausia henkilö, jota oli äärimmäisen hankala saada harrastamaan mitään liikuntaa. Astangajoogasta innostuin pari vuotta sitten, mutta nyt se on jäänyt (harmi, se olisi varmasti hyvää vastapainoa tanssille). Ihanaa kuitenkin, että tanssiminen on ... no, ihanaa. Harrastaisin sitä varmasti enempikin, mikäli vain aika ja rahat riittäisivät.

Kuva täältä, ei ihan mustalaistanssia,
mutta tulista flamencoa kuitenkin

Huom huom!

Tämän päivän Hesarissa juttu Mariinski-teatterin ballerinasta, Uljana Lopatkinasta.