There is no friend as loyal as a book

Hiljaisuutta on pitänyt, niin blogin kuin tanssinkin puolella - vähän kauhistuttaa, muttei liikaa. Tanssin ja blogaamisen sijaan olen keskittynyt aurinkoisiin päiviin, mustikoiden poimimiseen, kavereiden tapailuun ja yleiseen olemiseen. Joskus pelkkä oleminen on hyvästä. Tuntuu, että liian monella ihmisellä on pakonomainen tarve tehdä koko ajan jotain, suorittaa lähestulkoon mitä tahansa. Eipä niin, ettenkö itsekin tekisi sitä - haluaisin käyttää kaiken liikenevän ajan jonkin hyödyllisen tekemiseen, oli se sitten lukemista, tanssia, tiskausta tai muuta hyödylliseksi katsomaani asiaa (no sen tiskaamisen koen kyllä välttämättömänä pahana...).

Kuva täältä

Tanssin ja laulamisen ohella lukeminen on yksi rakkaimpia harrastuksiani. Kuuluin yläasteella ja lukiossa hiljaisempaan kaveriporukkaan, joka opiskeli ahkerasti ja oli muutenkin  vähän.. no, en nyt sanoisi, että hikareita tai nörttejä mutta sangen kunnollisia oppilaita kuitenkin. Koulun ulkopuolella vietin kuitenkin aikani enimmäkseen yksin ja luinkin tuolloin valtavasti kirjoja, enimmäkseen elämäkertoja. Elämäkerrat ovat edelleenkin suosikkejani. Tuntuu, että minulla on valtava himo saada tietää eri asioista mahdollisimman paljon; haluaisin esimerkiksi opetella vaikka kuinka montaa eri kieltä mutta en osaa tarkalleen selittää miksi.

Kuva täältä

Naureskelemme välillä erään kaverini kanssa, että meistä tulisi loistavia hienostorouvia - jos mies toisi rahaa taloon, voisimme me keskittyä lukemiseen, tanssiin, matkusteluun, hyväntekeväisyyteen yms. No jaa, vitsit sikseen - olemme molemmat sangen tyytyväisiä tähänkin elämäntilanteeseen.

Ensi viikolla alkaa HTO:n syyslukukausi - can't wait!