All things truly wicked start from innocence

Kahden viikon balettitauko - auts. Syytän omaa laiskuuttani, mutta myös sitä, että halusin käydä ihanan nykäriopettajan tunneilla. Tänään nykäritunnit yhdistyvät jazz-tuntiin, saapa nähdä, mitä siitäkin tulee. Toivottavasti opettaja ei vetäisi tunteja liian jazz-painotteisena, en jostain syystä innostu jazzista ollenkaan. Ei tietty pitäisi olla niin epäluuloinen - ehkä koenkin jonkinlaisen ihmevalaistumisen tänään ja innostun jazzista?

Ulkonäköasiaa. Koen usein tanssitunneilla, että tanssiessani jotain tiettyä tanssilajia, pitäisi minun myös näyttää tietynlaiselta. Baletissa se tarkoittaa "tietysti" sitä, että hiukset ovat siististi - mieluiten nutturalla - poissa kasvoilta ja varusteet luonnollisesti ehjiä ja siistejä... mutta itse asiassa koen myös jonkinlaisia syvempiä ulkonäköpaineita . Tiedän, etten voi keholleni ja sen muodoille mitään, mutta silti koen alemmuudentunnetta verratessani itseäni esimerkiksi siihen vieressä seisovaan, pitkään hoikkaan tyttöön, jonka päässä hiuskaan ei värähdä missään tilanteessa. Itse kun olen yleensä juuri se tyttö, joka on ihan punainen jo ensimmäisen plién jälkeen ja tanssiasutkin ovat ties mistä kaapin perältä nykäistyjä riepuja.

Balettitunnista nykärituntiin - sielläkin koen, että minun pitäisi olla toisenlainen... Hmmm.. nykytanssiin "onneksi" liittyy tietynasteinen rähjäisyys ja rentous, mutta silti en ole varmaan vielä kertaakaan tuntenut itseäni täysin rennoksi peilikuvani kanssa. En ole ylipainoinen, en anorektinen - pelkästään normaali nainen, joka on vasta nyt löytänyt liikkumisen ilon. Ehkä, jos olisin lapsesta asti harrastanut säännöllistä liikuntaa, voisin näyttää siltä, miltä haluaisin.

Onneksi en ota näitä asioita turhan vakavasti. Yritän keskittyä tekemiseen, en turhan paljoa siihen, miltä fyysisesti näytän.

Asiasta toiseen - Tero Saarinen Companyn uusimman teoksen, Blossom & Decay:n (working title) liput on muuten nyt myynnissä! Oman lippuni saan huomenna.