Kohta olen harrastanut tanssia yhtäjaksoisesti vuoden. Periaatteessa melko pitkän ajan, käytännössä kuitenkin vähän, kun miettii, että tanssissa(kin) kehittyy koko ajan. Tanssissa ja laulamisessa kukaan ei voi sanoa "nyt olen/olet valmis", vaan työ jatkuu koko elämän ajan, niin kauan kuin asioiden parissa puurtaa. Mikäs sen parempaa; itse haluaisin hioa itsestäni timantin (tosin eihän sitä itse voi tehdä, vaan opettajien avulla) mutta saapa nähdä, mitä tästä tulee. Tanssissa tyydyn vähempään, se on "pelkkä" harrastus mutta laulamisesta kaipaisin enemmän. Ei minusta mitään oopperalaulajaa tule - God forbid! - mutta... haluaisin jotain enemmän. No, en voi muuta kuin jatkaa laulamisen tiellä ja katsoa, mitä vastaan tulee.
Päädyinpähän taas kirjoittelemaan jotain sekavaa; tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa siitä, kuinka huomaan nykyään usein musiikkia kuunnellessani ajattelevani, että tämän kappaleen tahtiin olisi aivan mahtavaa tanssia. Tämänhetkinen rakkauteni kohdistuu Bachin sellosarjoihin - voi sitä autuuden määrää, kun näitä saa kuunnella (Bach taitaa kyllä muutenkin olla lempisäveltäjäni...).
Tässä videossa Yo-Yo Ma soittaa sellosarjan nro 1, mutta mielestäni Jacqueline du Prén versio on parempi. Sitä en valitettavasti löytänyt Youtubesta, mutta jos saat mahdollisuuden, niin kuuntele! Tällaisen musiikin tahtiin olisi taivaallista tanssia nykytanssia.. pitäisiköhän ensi viikolla vinkata opettajalle? No, ehkä en lähde puuttumaan hänen opetussuunnitelmiinsa.
Hauskaa muuten, että olen periaatteessa saanut poikaystäväni suostuteltua kokeilemaan nykytanssia! Lupasin tosin, että voin tulla samalla tunnille hänen kanssaan, niin kokemus ei ole niin "järkyttävä". Toivottavasti tämä toteutuu, edes sen kerran - mielestäni kaikille tekisi hyvää kokeilla edes jonkinlaista tanssia. Onko kukaan muu saanut ystäväänsä/tuttavaansa/puolisoaan/lastaan innostumaan tanssista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti