Blogini nimi on ehtaa Hemingwaytä – ikävä kyllä blogini ei ole. Kirjoista tosin pidän ja paljonkin, mutta herra Hemingwayn tekstejä en ole kertaakaan vielä ennättänyt lukaista. Ellei Hiiriä ja ihmisiä ollut hänen kirjansa… (check, ei ollut).
Kesälukukausi alkoi eilen Helsingin Tanssiopistolla ja oma opetukseni koostui baletin alkeet 2 –tunnista. Ei mennyt kauaakaan, kun huomasin, että muut oppilaat taitavatkin olla minua hieman edistyneempiä ja tämän opettajakin noteerasi. Suurin osa oppilaista oli käynyt jo viime lukukauden alkeet 2 –tunnilla, eli hetkinen – eikö heidän kuuluisi mennä jatko 1 –tunnille? Periaatteessa kyllä, käytännössä ei. Kyllähän heitä ymmärtää. Onneksi tunnilla oli muutama tuttu kasvo omalta alkeet 1 –tunnilta. Enpähän ollut ainoa, joka oli tunnilla enemmän tai vähemmän pihalla.
Opettaja oli minulle uusi, en ollut koskaan käynyt hänen tunneillaan. Ero oli kyllä huomattavan suuri "omiin" opettajiini verratuna. Nämä opettajat ovat aivan ihania ja pidän kovasti heidän tunneistaan; niillä baletti tuntuu yksinkertaisemmalta ja hauskalta. Nyt kun pääsin vertailemaan opetustapoja, niin taidan kuitenkin kallistua perinteisempään baletin opetukseen - alan kaivata tiukempaa kuria ja tarkempaa opettajaa. En ole erityisen kurinalainen ihminen, mutta baletti on haastava laji, ja haluaisin ehkä enemmän haastetta omilta tunneiltani. Saapa nähdä, miten ensi syksynä käy, vaihdanko aikaisemmat opettajani toisiin vai jatkanko heidän kanssaan. Kesällä on ainakin hyvä mahdollisuus testata eri opettajia.
Kesän tanssisuunnitelma pitää sisällään kaksi kertaa viikossa balettia ja kerran viikossa nykytanssia. Melkein otin nykytanssiakin kaksi kertaa viikossa, mutta kun katselee ikkunasta ulos tuota kesäistä taivasta, ymmärtää, että ehkä haluan viettää aikaani myös ulkona.
 |
| Kuva täältä |
Itse olen tosiaan baletin osalta vielä valovuosien päässä kärkitossuista, mutta eipä minulla mikään kauhea hinku niihin edes ole.
Ainiin - unohdin täysin! Ilmoittauduin myös kahden päivän mustalaistanssin tiiviskurssille! Mikäköhän siinä tanssissa niin mahtaa kiehtoa... olin vuosikausia henkilö, jota oli äärimmäisen hankala saada harrastamaan mitään liikuntaa. Astangajoogasta innostuin pari vuotta sitten, mutta nyt se on jäänyt (harmi, se olisi varmasti hyvää vastapainoa tanssille). Ihanaa kuitenkin, että tanssiminen on ... no, ihanaa. Harrastaisin sitä varmasti enempikin, mikäli vain aika ja rahat riittäisivät.
 |
| Kuva täältä, ei ihan mustalaistanssia, mutta tulista flamencoa kuitenkin |
Huom huom!
Tämän päivän Hesarissa juttu Mariinski-teatterin ballerinasta, Uljana Lopatkinasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti